Virtuaalivehreän kolmannen ja samalla viimeisen design sprintin teemana oli vihreän infrastruktuurin ylläpito. Siinä missä kahdessa aiemmassa design sprintissä keskityttiin vihreän infrastruktuurin suunnitteluun kaavoitusvaiheessa sekä rakennusvaiheen toteutuksessa, niin nyt viimeisessä sprintissä pohdittiin, miten ylläpito tulisi huomioida jo suunnitteluvaiheessa.
Alkavan koronavirusepidemian vuoksi design sprint päätettiin siirtää verkkoon, joten ohjelmaa jouduttiin tiivistämään alkuperäisestä suunnitelmasta sekä pitämään sprint vain projektiryhmän sisäisenä. Tarkoituksena oli ollut käydä tutustumassa Kuninkaantammen luontopohjaisiin ratkaisuihin sekä Kalasataman viherkattoihin ylläpidon näkökulmasta, mutta vierailut päätettiin siirtää paremmalle ajankohdalle. Koska työpaja pidettiin virtuaalisesti, niin tiimimme sai kuitenkin arvokasta kokemusta siitä, miten työpajoja voidaan toteuttaa ja fasilitoida etäyhteydellä. Googlen Jamboardin kautta toteutetussa työpajassa työskenneltiin sekä yhdessä että pienemmissä ryhmissä pohtien muun muassa miten julkiseen tilaan toteutettujen vihreän infran ratkaisujen erityispiirteet voitaisiin huomioida kunnossapidon näkökulmasta ja miten vastuunsiirto vihreän infran ratkaisujen toteuttamisessa ja niiden kunnossapidossa tulisi toteuttaa.
Työpaja pidettiin Jamboard-työkalun avulla. Pienemmissä ryhmissä pohdittiin vihreän infrastruktuurin ylläpidon vaatimuksia eri näkökulmista.
Design sprintin ajatuksena on tuoda yhteen eri alan osaaja yhteen kehittämään ratkaisuja ja ymmärrystä vihreän infrastruktuurin ratkaisuista ja sen suunnittelusta. Aiempiin design sprintteihin oltiin kutsuttu Virtuaalivehreän projektitiimin lisäksi myös muita sidosryhmiä, kuten eri alueiden kaavoittajia, ympäristöasiantuntijoita, rakennuttajia sekä viheralan ammattilaisia. Kun työpaja jouduttiin siirtämään etäyhteyden päähän, niin tilaisuus päädyttiin pitämään oman projektitiimin kesken. Mukana olivat Forum Viriumin lisäksi partneriyritykset Innogreen ja WSP Finland sekä Helsingin kaupungilta Kalasataman alueen kaavoittajia, maisema-arkkitehti sekä ilmasto- ja ympäristöasiantuntijat.
Vihreän infran kunnossapidon mallit ja kestävä rakentaminen
Kahden aiemman design sprintin tavoin työpaja alkoi aiheeseen johdattavalla alustuksella, jonka piti Virtuaalivehreässä hankepartnerinakin toimiva Innogreen. Alustuksen pohjana toimi Viheralueiden kunnossapitoluokitus RAMS 2020, jota sovelletaan julkisten ja yksityisten viheralueiden luokitukseen. Arvopohjainen kunnossapitoluokitus määrää viheralueiden hoitoluokituksen lisäksi tavoitteet kunnossapidon suunnittelulle ja valvonnalle sekä laatua ylläpitävälle korjaustyölle. Monipuolinen kunnossapitoluokkien käyttö mahdollistaa luonnoltaan monimuotoisen kaupunkiympäristön syntymisen.
RAMS 2020 -julkaisun lisäksi viheralueiden kestävän ylläpidon suunnittelua tukee Kestävän ympäristörakentamisen toimintamalli, joka ohjaa rakentamista ympäristöystävällisempään suuntaan aina suunnittelusta ylläpitoon asti. Kestävä ympäristörakentaminen ja viheralueiden suunnittelu ja ylläpito vaativat onnistuakseen eri osaamisalojen yhdistämistä ja yhteistyötä. Näiltä lähtökohdilta työpajassa lähdettiin pohtimaan sitä, miten vihreä infrastruktuuri tulisi huomioida kaavoituksessa ja rakentamisessa sekä millaisia vaatimuksia uudenlaiset vihreän infrastruktuurin ratkaisut tulevat jatkossa asettamaan ylläpidon kannalta.
Ylläpidon osaaminen tulee korostumaan kaupunkiluonnon ekosysteemipalveluiden vahvistamisessa
Kunnossapitoluokitukset sekä kestävän ympäristörakentamisen toimintamallit herättivät jo heti sprintin alkuun paljon keskustelua. Projektitiimissä oltiin yhtä mieltä siitä, että viheralueiden ylläpidolla tulee olemaan entistä suurempi rooli tulevaisuudessa, kun kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita halutaan vahvistaa entisestään kaupungeissa. Vihreää infrastruktuuria voidaan hyödyntää niin kutsutun harmaan infrastruktuurin rinnalla, jolloin esimerkiksi hulevettä käsittelevä viherinfra voi tuottaa samalla myös muita hyötyjä, kuten sitoa ilmakehän hiilidioksidia ja suodattaa virtaavan veden epäpuhtauksia. Juuri monitoiminnallisuutensa vuoksi jo suunnitteluvaiheessa pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, mitä uudenlaisten viheralueiden ja -ratkaisujen ylläpito tulee vaatimaan. Suunnittelussa ja rakentamisessa on myös keskeistä huomioida ympäröiviä alueita, jotta viheralueet koostaisivat laajoja verkostomaisia kokonaisuuksia.
Projektiryhmä kävi tutustumassa Virtuaalivehreän case-alueeseen Hermanninrantaan lokakuussa 2019. Hermanninranta on arvokas ruderaatti eli uudiskasvualue, jonka arvo tulee huomioida jo suunnittelussa myös ylläpidon näkökulmasta. Kuva: Mette Hiltunen
Laajempien alueellisten kokonaisuuksien lisäksi pohdittiin sitä, miten uusien ratkaisujen ylläpito tulee huomioida myös teknisemmällä tasolla. Viherseinien ja -kattojen yleistyminen rakennuksissa vaatii ennakointia niin toteutuksen kuin ylläpidonkin kannalta. Jotta viherratkaisut eivät jäisi rakennuksissa vain päälle liimatuiksi elementeiksi, tulisi ne integroida rakenteisiin huolella jo suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi vertikaalisten viherratkaisujen kastelujärjestelmä tulisi suunnitella jo muun LVI-suunnittelun yhteydessä, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen niin toiminnallisesti kuin taloudellisestikin. Näin voidaan myös säästää ylläpidon kustannuksissa.
Kööpenhaminan Irmabyenissä hulevesiä ohjataan kaduilta vihreän infrastruktuurin ratkaisujen avulla. Irmabyenissä alueen rakennuttajia on koulutettu alueen viherratkaisuista ja lisäksi alueelle on luotu rakentamisen ja ylläpidon tueksi oma design manuaali, johon on koottu tietoa alueen ominaispiirteistä. Kuvat: Paula Hurme
Monialaisen ja sektorit ylittävän yhteistyön lisäksi työpajan aikana keskusteltiin siitä, miten vastuunsiirto tulisi toteuttaa prosessin suunnittelu- ja rakentamivaiheesta toiseen, jotta vihreän infra toteutuisi suunnittelulla tavalla ja jotta myös ylläpitovaiheessa osattaisiin huomioida ratkaisujen monitoiminnallinen luonne. Keskeistä onkin määritellä tarkasti suunnitteluvaiheessa ne funktiot ja arvot, joita valitun ratkaisun halutaan tuottavan ja samalla varmistaa, että tieto siirtyy myös ylläpitovaiheeseen. Tämä korostaa entisestään vuoropuhelun sekä asiantuntijatiedon jakamisen tärkeyttä jokaisessa suunnittelun ja toteutuksen vaiheessa.
Suunnittelun kehittämisessä tarvitaankin yhteistä tahtotilaa ja yhtenäistä ymmärrystä strategisella tasolla siitä, millaista kaupunkiympäristöä jatkossa tarvitaan ja mihin asioihin resursseja tulisi jatkossa investoida. Tämä vaatii tiedon tehokasta jakamista ja omaksumista eri aloilla sekä jatkuvaa laaja-alaista yhteistyötä suunnittelusta, toteutuksesta ja ylläpidosta vastaavien kesken. Virtuaalivehreässä sektorit ylittävää yhteistyötä on nyt testattu tiiviiden design sprinttien muodossa. Blogisarjan seuraavassa ja samalla viimeisessä tekstissä vedetään yhteen hankkeen oppeja ja pohditaan sitä, miten hanke edisti vihreän infrastruktuurin suunnittelua kaupungin tasolla ja miten monialaista yhteistyötä voitaisiin jatkossa hyödyntää kaupunkisuunnittelun kehittämisessä.
Kirjoittaja on kaupunkimaantieteen maisteriopiskelija, joka tutkii ja arvioi yhteiskehittämisen menetelmiä Fiksu Kalasatama -hankkeessa.
Teksti: Annamaria Rossi