Viherrakentaminen luo yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia

, , , ,

Kalasataman koulun asfalttipihalla kohoaa yllättävä kukkaloisto, joka houkuttelee villimehiläisiä sekä amiraaliperhosia vierailulle. Toukokuun lopulla alkanut Kaupunkikeidas-kokeilu on osoittautunut nimensä veroiseksi.

Osana Helsinki Design Weekin ohjelmaa järjestetty “Vehreys palveluna: kaupungista keidas” -työpaja keräsi viheralan asiantuntijoita, aiheesta kiinnostuneita asukkaita ja koulun henkilökuntaa pohtimaan, miten ulkotilat voitaisiin täyttää hyvinvointia lisäävällä vehreydellä.

“Värikkäät kukat kiinnostavat oppilaita”, rehtori Marjaana Manninen kertoo. “Olemme saaneet piristystä pihalle, jossa rakennustyömaa on estänyt pysyvämmän vehreän pihan rakentamisen. Viherseinän pihalle on jo mietitty tapahtumia ja toimintoja, esimerkiksi suunnitelmissa on järjestää vapaamuotoisen vanhempainillan kahvitarjoilu seinän katveeseen.” Kun viherseinärakennetta asennettiin, oppilaat olivat heti auttamassa – jo ennen kuin ehdittiin pyytämään, kertoi Tuomas Huovinen Innogreenistä. Rakentaminen, kukkien istuttaminen ja ötököiden tarkkailu innostavat lapsia.

Luontoa asfaltin lomassa

Innogreenin visiona on ollut tuoda luontoa ja vihreyttä sinne missä sitä ei ole. “Voisiko jatkossa tehdä monimuotoisempia ja huoltovapaampia rakennettuja viherympäristöjä”, pohtii Innogreenin vihervelho Mats Wikström. Kokeilua varten rakennettu sadevesipuutarha on suunniteltu pitämään itsestään huolta mahdollisimman pitkälle.

Maisema-arkkitehtitoimisto Nomajin Mari Ariluoma nosti alustuksessaan esille keskeisen kysymyksen siitä, kuinka vihreää ja sinistä eli kasvillisuutta ja vedenhallintaa voidaan luoda palveluina, kuten esimerkiksi joukkoliikennettä. Viherratkaisuja pitäisi suunnitella osana kokonaisuutta, sillä maisema on kaupungissa olennainen osa rakennettua ympäristöä. Haasteita tulee, kun ratkaisuja ei ole alusta asti suunniteltu integroidusti. Jälkikäteen tai tilapäisesti toteutettuja rakennelmia on hankala saada täysin toimivaksi esimerkiksi vesien hallinnan näkökulmasta.

Kokemuksia viherkatoista ja rakenteista alkaa vähitellen olla. Tutkija Marja Mesimäki Helsingin yliopistolta keskittyi siihen, miten viherrakentaminen osaltaan luo yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia.  Jätkäsaareen noussut ”Vihreistä vihrein” vuokra- ja asumisoikeuskortteli edustaa kokeilua, jossa asukkaiden omalle innostukselle jää tilaa. Katujulkisivussa on kiinteistön hoidettava viherseinä parvekkeineen, istutuslaatikoineen ja köynnösverkkoineen. Kattopuutarhassa ja kasvihuoneessa asukkaat saavat viljellä ja istuttaa itse, ja käytettävissä ovat myös saunat ja kerhotilat vihreine terasseineen. Näistä ensimmäisistä kokemuksista saadaan myös tietoa, mitkä kasvit pärjäävät Suomen vaikeissa ilmasto-olosuhteissa. Viherrakentaminen on nykyään myös keino tuottaa uutta luontoa.

Kaupunkivehreydestä hyvinvointia asukkaille ja koululaisille

Viherkattojen suoria esteettisiä tai ilmanlaadullisia tekijöitä ei olla juuri tutkittu, mutta on kuitenkin vahvoja viitteitä, että luontoaltistus alentaa stressiä, lisää ihmiskontakteja ja parantaa yleisesti ihmisen mielialaa. Pienikin viheralue on merkityksellinen, jos se on hyvin mietitty. Hyvinvointi edellyttää monipuolisia luontoympäristöjä, koska ihmiset ja tarpeet ovat erilaisia. Kouluympäristöissä tehdyistä kokeiluista on jo näyttöä: viherkasvit ja pienet vehreyden lisäykset kouluympäristössä parantavat lasten keskittymistä ja mukautumista kouluympäristöön.

Työpajassa myös Kalasataman alueen viherrakentamista suunnitellut Krista Muurinen maisema-arkkitehtitoimisto Maanlumosta kertoi koulun piha-alueen suunnittelun lähtökohdista ja haasteista. Nyt on hyvä hetki katsoa kohti tulevaa, kun uutta koulurakennusta eli koulun lisäosaa suunnitellaan. Rakentamisen yhteydessä voitaisiin koulun henkilökunnan ja oppilaiden kanssa suunnitella ja toteuttaa viherratkaisuja koulun piha-alueelle.

Innogreenin kokeiluun haastetta toi erityisesti harvinaisen kylmä kevät, joka pakotti siirtämään kasvien istutuksen kesäkuun alkuun. Istutuksen jälkeen viherseinä on osoittautunut toimivaksi, ja kasvit pärjänneet hyvin ilman mittavia hoitotoimia. Kaikkia alkuperäiset ideat eivät kokeilun aikana toteutuneet. Uuden koulun rännit odottavat vielä sadevesiputkelle tehtävää reikää, jotta järjestelmä toimisi kuten alun perin oli suunniteltu, eli hyödyntäisi ylimääräistä vettä. Kokemukset koulun pihalta ovat olleet hyviä ja ilkivaltaa ei ole ollut. Oppilaiden kiinnostus takaseinän hyönteishotellia kohtaan on ollut suurta ja rakenteita oli hieman purettu ja tutkittu – omatoimisen ilmiöoppimisen hengessä. Nyt yhdessä vastuuopettajan kanssa mietitäänkin, miten kasvien hoitamista voidaan toteuttaa yhdessä alueen vanhempien ja yhteisön kanssa.

Työpajassa nousi esille, miten tärkeää on viherratkaisujen suunnittelu osana rakennusaikaista suunnittelua. Käyttäjät, kuten koulun opettajat, oppilaat, sekä tilojen kunnosta vastaavat henkilöt olisi syytä ottaa mukaan ideoimaan pihaa. Maisema-arkkitehdin ajatukset siitä, miten pihaa voi ja saa käyttää, eivät välttämättä koskaan välity kouluun asti. Työpajassa syntyikin innostuneita ideoita siitä, miten arkkitehdit ja kokeilutiimi voisivat auttaa koululaisia ottamaan lähialueiden viherpihat omakseen.

Comments are closed.